Teemani

”Meillä ei ole enää varaa muuhun kuin tehdä asioita fiksusti.”

Tuomas Aho

Johtamisen ykköshaaste: varmistaa henkilöstön jaksaminen

Hyvinvointialueiden tulevaisuus riippuu täysin niiden henkilöstön jaksamisesta ja sitoutumisesta. 

Hoiva-alan työntekijät, pelastusväki, hoitajat, lääkärit, lastensuojelun työntekijät - hallintoa unohtamatta. Heidän jaksamisensa ratkaisee kaiken. Julkisen sotesektorin veto- ja pitovoima on puhuttanut paljon. Jaksaminen ja kärsivällisyys ovat olleet koetuksella. Ensin jahkailtiin vuosia uuden sote-lainsäädännön sisältöä. Sitten tuli korona, ja heti sen jälkeen tuli jättimäinen organisaatiomyllerrys. Ja nyt talouden tiukat raamit pitävät painetta yllä. 

Voimat ovat kovilla ja koetuksella - organisaation kaikilla portailla. 

Henkilöstön on annettava keskittyä perustehtäviinsä

Seuraavat vuodet henkilöstön on annettava keskittyä ydintehtäväänsä, palvelujen tuottamiseen. Nyt ei ole aika uusille organisaatiomyllerryksille eikä konsulttien uusille hankkeille.   

Samalla seuraavien vuosien keskeisiä teemoja täytyy olla, miten aidosti vahvistaa Varhan houkuttelevuutta työnantajana. Tällä on ratkaiseva merkitys hyvinvointialueen kaikilla osa-alueilla: perusterveydenhuollossa, vanhusten hoivassa, vaativassa erikoissairaanhoidossa, pelastustoimessa ja lastensuojelussa. Kaikki osa-alueet ovat tärkeitä, ja kaikille on yhteistä henkilöstön motivaation ja hyvinvoinnin merkitys.

Kannustava palkitseminen on oikeudenmukaisinta työantajapolitiikkaa 

Palkitsemisen tulee olla kannustavaa, ja palkkauksessa tulee näkyä  henkilökohtaisen suorituksen merkitys. Se on kaikkein reiluinta ja oikeudenmukaisinta työnantajapolitiikkaa. 

Hyvinvointialueet ovat Suomen suurimpien työnantajien joukossa. Yksistään Varsinais-Suomen hyvinvointialueella Varhassa on lähes 25 000 työntekijää. Määrä on valtava. Varha muodostuu lähes kolmenkymmenen kunnan ja sairaanhoitopiirin henkilöstöstä. Tämän kaiken sulauttaminen yhdeksi organisaatioksi on ollut jättimäinen operaatio. Se työ jatkuu. Nyt on tärkeää varmistaa, että työnantajana Varha kykenee olemaan sanojensa mittainen työnantaja.

Julkinen terveydenhuoltomme näyttäytyy julkisuudessa kriisiytyneenä. Pitkät jonot, diagnoosien viivästyminen ja terveydenhuollon henkilöstön kuormittuminen ovat sietämättömiä. Jatkuva käymistila aiheen ympärillä vie siinä mukana olevilta valtavasti voimia ja heikentää sen houkuttelevuutta työpaikkana. Samat ongelmat tulevat vastaan hoiva-alalla.

Kriisistä puhuminen on liioittelua ja vie valtavasti energiaa

On kuitenkin liioiteltua sanoa, että hyvinvointialueiden palvelut olisivat kriisissä. Useimmat osa-alueet toimivat vähintään kohtuullisesti – kiitos nyt liiaksikin venymään joutuvan henkilöstön. Hyvinvointialueilla on mahdollisuus omilla päätöksillään viedä asioita parempaan, jos yhteistahtoa riittää.

Varhasta fiksu, tehokas ja reilu kumppani hankinnoissa ja rakentamisessa

Varhan on oltava luotettava, ennakoitava ja reilu kumppani, jonka tulee isona ostajana edistää ostopalvelu- ja muiden hankintamarkkinoiden toimivuutta.

Talouden pakkopaita, jossa kaikki hyvinvointialueet ovat julkisen talouden surkean tilanteen vuoksi, pakottaa meidät tekemään asioita fiksummin ja tehokkaammin. Tehostamisen tulee tarkoittaa ensisijaisesti järkevämpiä toimintatapoja. Yhtenä tärkeänä osa-alueena ovat fiksummat hankinnat. Seuraavina vuosina hyvinvointialueen tulee kehittää osaamista ostajana ja yritysten kumppanina siten, että se osaa kilpailuttaa pitkäjänteisesti ja fiksusti. Näin voidaan saavuttaa isoja säästöjä.

Varhan ostot lähes 1100 miljoonaa euroa vuodessa

Palvelu- ja tavarahankintojen arvo on valtava, ja jo pienellä tehostamisella saataisiin merkittäviä säästöjä. Julkisten hankintojen arvo valtakunnan tasolla on jättimäiset 38 miljardia euroa. Tästä hyvinvointialueiden osuus on lähes puolet. Yksistään Varhan hankinnat eli ostopalvelut ja tavarahankinnat ovat lähes 1,1 miljardia. Se tarkoittaa 1100 miljoonaa euroa vuodessa! Jos tästä saataisiin tehostettua 5 %:lla, se vastaisi jo yli 50 miljoonan hyötyä palveluihin ja vastaavasti samalla summalla vähemmän leikkaustarpeita.

Varhan tulee olla pitkäjänteinen ja luotettava kumppani.

Jättimäisenä ostajana markkinoilla Varhalla on iso merkitys myös aluetalouteen eli varsinaissuomalaisten yritysten toimintaan. Varhan tulee kehittää osaamistaan ja ennen muuta ymmärtää toimintansa vaikutukset ostajana. 

Ja silloin kun puhutaan suoraan asiakkaille ostettavista palveluista kuten yksityisten tuottamista hoivapalveluista, Hyvinvointialueen tulee ensinnäkin selkeästi ilmaista tahtotilansa hyödyntää markkinoita – paikallisten ja alueellisten toimijoiden kiinnostuksen varmistamiseksi. Näin edistetään toimivaa ja kilpailtua monituottaja- ja toimittajakenttää, varmistetaan markkinoiden toimivuus eli palveluiden saatavuus ja torjutaan alan keskittymistä. Toimiva ohjauksella ja valvonnalla vahvistetaan monituottajamallin hyväksyttävyys asiakkaiden silmissä.

Sopimuskäytäntöjä tulee kehittää siten, että hankinnat tehdään tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ja näin varmistetaan myös pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet toimia toimittajina. Mitään mieltä ei ole asettaa kohtuuttomia vaatimuksia, jotka sulkevat aiheettomasti yrityksiä pois kilpailusta. Sopimuskausien tulee olla tarkoituksenmukaisen pituisia sekä tilaajan että toimittajien kannalta. Näin varmistetaan tilaajan kannalta edullisimmat sopimukset.

Palveluita kehitettävä asiakkaat, ei hallinto edellä

Onnistuminen edellyttää, että terveydenhuolto aletaan nähdä palvelujärjestelmänä eikä hallintorakenteena.

Hyvinvointialueen perusrakenne on nyt olemassa. Seuraavien vuosien keskeisiä teemoja tulee olla, 

• miten hyvinvointialue kehittää toimintojansa palvelujen saavutettavuuden optimoimiseksi erityisesti omatiimimallia sekä etä- ja digipalveluita kehittämällä, ja 
• miten alue resursoi perusterveydenhuoltoa riittävästi erikoissairaanhoidon kuormituksen vähentämiseksi, eli miten se löytää tasapainon keskitettyjen ja hajautettujen palveluiden välillä. 

Säästöjen väärä kohdentaminen tulee kalliiksi

Varsinkin terveydenhuollossa palvelujen vaikuttavuus on suurimmillaan silloin, kun potilas saa nopeasti diagnoosin, pääsee nopeasti hoitoon ja hänen sijoituksensa hoitoketjussa on optimoitu. Vastaavasti hoidon inhimillinen arvo on tällöin suurimmillaan, ja myös taloudellisesti toiminta on tällöin optimaalista. Tämän vuoksi säästöjen kohdentaminen väärin voi jo lyhyellä aikavälillä aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin asian tekeminen oikeassa järjestyksessä. 

Terveydenhoito on valtaosaltaan yksittäisen lääkärin tai hoitajan kohtaamista ja helposti toteutettavia toimenpiteitä tai laboratoriokokeita. Terveydenhoito on monissa tilanteissa varsin yksinkertaisia asioita, ja perusterveydenhuolto voi toimia hyvinkin yksinkertaisissa puitteissa. Nyt perusterveydenhuollosta saattaa puuttua aivan yksinkertaisia ja edullisia laitteita, joilla voitaisiin varmistua diagnoosista ilman lähetettä keskussairaalaan. 

Reagointiherkkyyttä yksinkertaisten asioiden korjaamiseen tulee lisätä. 

Orgaisaation suuruus ei saa olla sille esteenä. Henkilöstöä tulee kannustaa esittämään ideoita. Oma henkilökunta on usein paras konsultti. 

Hoivan puolella merkittävin ongelma on väärin tehdyt säästöt tai väärin kohdentuvat resurssit. Hyvä esimerkki systeemin jäykkyyksistä on vanhusten makuuttaminen päivystyspoliklinikalla (kuten TYKS Akuutista on äskettäin uutisoitu) sen takia, että heille ei löydy jatkosijoituspaikkaa vuodeosastoilla. Se on inhimillisesti kestämätöntä ja taloudellisesti typerää, ja tällaisista ilmiöistä on jo päästävä eroon. 

Erityisesti perusterveydenhuollossa suunnan pitäisi olla jäykistä rakenteista kohti joustavaa mallia, jossa erilaisilla toimijoilla on paikkansa. Alueilla on mahdollista kehittää omalääkäri- eli omatiimijärjestelmää osana perusterveydenhuoltoa. Siinä resurssina tulee voida hyödyntää myös ammatinharjoittajia ja eri kokoisia terveyspalveluyrityksiä.